Suosittu amerikkalainen blogisti John Acuff pitää yllä listaa asioista, joista kristityt pitävät. Kyseessä on satiirisivusto, joka herättelee erityisesti evankelikaalisten kristittyjen itseymmärrystä. Myös minä olen törmännyt Acuffin kuvailemaan keskusteluliikkeeseen nimeltään “Jesus Juke” eli Jeesus -harhautus.
Jos sinulla on uskovaisia kavereita facebookissa, tunnet varmasti Jeesus -harhautuksen. Sen peruskaava menee näin: julkaiset oivaltavan tilakommentin, pari kaveria kommentoi ja läppä lentää mukavasti, kunnes joku uskovaisista kavereistaan heittää mukaan asiaan vain löyhästi liittyvän hengellisen kommentin. Keskustelu kuolee.
Esimerkki:
“Ville Mäkipelto: Olinpa juuri katsomassa nälkäpelin. Kyllä se aina Twilightin päihittää!”
“Maija Mallikäyttäjä: Et oo selvästikään lukenut kirjoja…”
“Matti Meikäläinen: Mut se juonen uskottavuus kärsi kyllä parista mokasta. Voin kertoo sit tarkemmin.”
“Jouko Jeesustelija: Olisipa meillä yhtä kova nälkä Jumalan sanalle, kuin Hollywood elokuville 
“
(facepalm)
Esimerkki 2:
“Ville Mäkipelto: Tää päivä oli kyllä ihan perseestä. Joskus tuntuu siltä, että kaikki pettää.”
“Matti Meikäläinen: No mikä on? Soitan sulle ni jutellaan.” (Huom! Tämä on ystävä on ateisti.)
“Maija Mallikäyttäjä: Äläs nyt. Huomenna on uusi päivä!”
“Jouko Jeesustelija: Ville, oletko varma, että kristityn kannattaa käyttää julkisesti tuollaisia sanoja? Ef. 5:4″
(double facepalm)
Jeesus -harhautus on luonteeltaan pirullinen, sillä se puetaan kevyen vitsin muotoon mutta todellisuudessa lausutaan toisen yläpuolelle asettuen. Vaikka näillä kahdella historian ilmiöllä ei ole juurikaan tekemistä keskenään, toimii Jeesus -harhautus vähän kuin natsikortti. Se tukahduttaa keskustelun ja jättää vastapuolelle kurjan olon. Olenko minä todella niin huono, että en tajunnut tämänkään asian hengellistä ulottuvuutta?
Facebookissa jeesustaminen ei oikeastaan ole kovin vaarallista. Jeesus -harhautuksen voi kuitenkin vetää hihastaan myös herkissä tilanteissa. Kun sielunhoidollisessa keskustelussa pitäisi kuunnella ja ymmärtää toista ihmistä, on suuri houkutus liimata ongelmaisen elämäntilanteen ylle jeesuslaastari ts. antaa helppo vastaus monimutkaiseen elämäntilanteeseen. Samalla tapaa seurakunnan huonot toimintatavat (kuten epävireisen kitarakuoron) voi pelastaa yksinkertaisella Jeesus -harhautuksella: “No, me kylvämme, mutta Jumala antaa kasvun. Ei se ole meidän taidoistamme, vaan Jumalan työstä kiinni.”
Joskus meidän kristittyjen olisi hyvä muistaa, että maailmassa on myös asioita, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä Jeesuksen kanssa. Toinen blogisti Lisa Whittle toteaa tämän hyvin selväsanaisesti omassa postauksessaan. Kaikesta ei voi johtaa suuri hengellisiä opetuksia. Välillä voi ihan vaan nauttia viihteestä, jutella taiteesta ja heittää läppää facebookissa ilman, että se liittyy millään muotoa kristinuskoon.
