Uskonto on kuuma peruna populaarimusiikissa. Yhdessä äärilaidassa on julistava gospelmusiikki, jonka tarkoituksena on saattaa kuulija hengelliseen kääntymykseen. Tällaista musiikkia on tehty herätyskristillisissä piireissä jo kauan. Toisaalta kristillistä musiikkia saattaa kuulla erilaisissa tarkoituksissa aina jumalanpalveluksista erilaisiin radiokanaviin asti. Kristillisen musiikin määrittelyn ongelmallisuutta olen käsitellyt jo aiemmin blogissani.
Uskonto on kuitenkin toistuva teema myös niin sanotussa sekulaarissa popmusiikissa. Vuoden 2010 Billboard -listalle yltänyttä musiikkitarjontaa tarkastellessa ensimmäisenä pomppaa silmille Lady Gagan “Judas”, joka hyödynsi läpi koko lyriikan ulottuvaa hengellistä analogiaa. Laulussa nainen on rakastunut mieheen, joka petti hänet Jeesuksen Uudessa testamentissa pettäneen Juudaksen tavoin. Kappaleen lyriikat ja musiikkivideo on täynnä kristillistä symboliikkaa: opetuslapset moottoripyörien päällä, orjantappurakruunut, lukuisat ristit, sininen (huivi) Neitsyt Marian symbolina, porton kivittäminen yms. “Judas” kysyy kristillisen symboliikan värittämänä yhden populaarimusiikin kuluneimmista kysymyksistä: miksi naiset rakastuvat vaarallisiin miehiin?
Myös Billboard -listalle yltänyt Katy Perryn albumi Teenage Dream sisältää runsaasti uskontoon viittaavaa symboliikkaa. Perryn esittämissä kappaleissa viittaukset eivät esiinny yhtä tiheään kuin Judaksen kaltaisissa kappaleissa, mutta esimerkiksi yhdeksäs raita “Who Am I Living For?” sisältää poikkeuksellisen paljon Raamattua. Laulun minä on esimerkiksi taistelussa, jossa hän joutuu “kantamaan oman ristinsä” (Matt. 10:38), näkee kirjoitusta seinällä (Dan. 5:25) ja rukoilee palvelusta kuten Ester (Est. 9:12). Kappaleessa vilisee popmusiikille (ja tarinoille halki aikojen) tyypillinen hyvän ja pahan välinen ristiriita, joka näkyy esimerkiksi kertosäkeistössä, jossa kertoja näkee jo taivaan mutta kuulee edelleen helvetin liekit.
Taivas ja helvetti sekä enkelit ja demonit ovat tyypillisiä dikotomioita popmusiikissa.
Vaikka poplaulu ei olisikaan kyllästetty uskonnolla, joku viittaus aihepiiriin nousee tämän tästä esille. Otetaanpa muutama esimerkki Billboardin tämän hetken menestyneimmistä popsingleistä. Flo Rida sanailee “Good Feeling” -kappaleessaan veden päälle kävelemisestä (Matt. 14:25) ja leijonien luolassa nukkumisesta (Dan. 6:7). Bruno Mars julistaa “It Will Rain” -biisin lyriikoissa, että mikään uskonto ei voi häntä pelastaa. Gavin DeGrawn “Not Over You” tuo lyriikkaan vanhan ja tutun uskontoviittauksen, kun kertojan sydän viedään helvetin läpi.
Suomenkielinen populaarimusiikki ei tietenkään ole poikkeus. Myös meillä uskontoviittauksia käytetään ahkerasti. Vuonna 2010 Jenni Vartiainen julkaisi kappaleen “Mä en haluu kuolla tänä yönä”, jossa kertoja halusi lukea Raamatun ja raitistua. Apulannan “Vääryyttä” toi lyriikkaan mukaan pyhimyksen, marttyyrin ja puolijumalan (perkeleestä puhumattakaan). Jumala pääsi myös singlelistalle vuonna 2011 Jare & VilleGallen “Häissä” -renkutuksen kautta. Chisun “Sabotage” -biisissä puolestaan esiintyi kieroja enkeleitä. Myös tämän vuoden musiikin uskontoviittaukset on aloitettu, kun Lord Est on todennut kappaleessaan “Vuosi vaihtuu”, että maailmanloppu ei tänä vuonna tullutkaan.
Vuoden 2010 popmusiikin lyriikoiden tasosta voi olla montaa mieltä. Suurin osa lyriikoiden teemoista liikkuu rakkauden, bilettämisen ja seksuaalisuuden alueilla. Uskontoviittauksia nousee kuitenkiin tyypillisesti esiin joka vuosi. Tässä blogissa mainitut esimerkit ovat peräisin vain menestyneestä listamusiikista. Samanlaista katsausta voisi jatkaa laajemmankin aineiston parissa.
