Kanssabloggaajani eli Sähköpaimenen past0r1 haastoi minut mukaan mielenkiintoiseen tehtävään: uusi blogikirjoitus marraskuun jokaisena päivänä. Hetken pohdinnan jälkeen päätin lähteä haasteeseen mukaan. Past0r1n oma visio marraskuun bloggailusta on brainstorming -tyyppinen. Jokapäiväisten kirjoitusten ei tarvitse olla syvääluotaavaa teologiaa, vaan ajatuksia ilmoille heittelevä kirjoittelu on marraskuussa sallittua. Itse yritän parhaani mukaan pitää tason sopivan syvällisenä.
Tänään alkaneen kuukauden aikana haastan siis Verbaalisen velodromin lukijat lukemaan blogiani joka päivä. Mikäli haluat todella antautua haasteeseen mukaan, kommentoi jokapäiväistä kirjoitteluani haastavilla kommenteilla. Parhaimmillaan voimme saada aikaan vilkasta keskustelua.
Tämän viikon teemani on uskonnon ja mielenterveyden suhde. Internetpalvelu teologia.fi esittelee säännöllisesti vaihtuvan teemaan avulla yliopistoteologiaa, ja heidän tämänhetkinen aihe on nimenomaan “Uskonto ja mielenterveys”. Teema on omalla kohdallani mielenkiintoinen sen takia, että se yhdistelee hienosti yliopistossa opiskelemiani aineita: teologiaa ja psykologiaa. Suosittelen lukemaan jo tämän illan aikana artikkeleita teologia.fi -palvelun listoilta. Mukana on kaikkea kirkkohistoriasta lääketieteeseen. Mikä rooli parantamisella oli Jeesuksen toiminnassa? Voiko kirkkohistorian keskeisten henkilöiden mielenterveytttä diagnosoida nykypäivästä käsin? Mistä erottaa psykoosin ja uskonnollisen kielen? Onko uskonnollisuus mielenterveyttä tukeva vai hajottava elämän osa-alue?
Näistä aiheista aloitan pakinoinnin heti huomenissa. Tervetuloa Marraskuu – bloggauskuu!
Mun mielestä uskonnollisuus tukee ja rakentaa mielenterveyttä terveemmälle pohjalle. Jättää semmoset turhat askaroinnit mielestä pois ja puhdistaa mielen esim. rukoilu tai Raamatun luku. Jeesus on mielestäni ihmeparantaja, eikä tarvita lääkkeitä tai jotain pakkohoitoa välttämättä mielenterveysongelmien paranemiseksi. Jeesus voi parantaa mielenterveysongelmat oikealla tavalla.
Kiitos kommentista! Tämä kuulostaa juuri sisäistyneeltä uskonnollisuudelta, joka uusimman blogikirjoitukseni perusteella on juuri mielenterveyttä tukeva seikka. Hieno homma
[...] perinteisesti kanssabloggaajani Ramin ja Villen mukaan tavallista aktiivisempaan päivitystahtiin! Jaa tämä:Tykkää tästä:TykkääOle [...]
Blogikuu on tosi hieno juttu! Oon alkanu lukemaan sun blogia melkein systemaattisesti, mutta koska huomasin tämän vasta nyt, täytyy ottaa sut kiinni ja lukea nyt ainakin kaksi tai kolme jokapäivä että pääseen tahtiin mukaan.
Uskonnollisuudella on voimakas vaikutus mielenterveyteen. Sen näkee varsinkin mielenterveystyössä. Sairaanhoitajan näkökulmasta katsottuna. Psykologia ja teologia ovat molemmat todella mielenkiintoisia alueita, ja vaikka olenkin tutkimuksissani vielä lapsen kengissä niin haluaisin silti kutsua itseäni pöytälaatikkopsykologiksi. Joskus oli haaveena lukea näitä aiheita ihan yliopistossakin… Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa.
Tuli tämä elokuva Emily Rosen riivaaja mieleen, joka näytettiin vasta televisiossa. On muuten todella pelottava kauhuelokuva (jos yleensä kauhuelokuvia pelkää). Oletko nähnyt sen? Siinä käytettiin oikeudessa hyväksi psykiatrisia diagnooseja ja vertailtiin taitavasti eri sairauksia joilla yritettiin selittää riivausta tieteellisesti vaikka se oli todellisuudessa kaikkea muuta.
No niin. Tarkoitus ei ollut alkaa kirjoittamaan omaa blogia tähän, mutta ehkä lähiaikoina saan aikaiseksi perustaa sen oman blogin josta puhuttiin.
Nyt vasta huomasin kommenttisi. Mutta kiva homma, että seuraat näitä kirjoituksia. Onhan se aina kivempi kirjoittaa, kun tietää, että ainakin kaksi tai kolme lukijaa löytyy
Hienoa kuulla käytännön työstä kokemuksia! Uskon, että aika monelle sairaanhoitajalle tai yleensäkin hoitotyössä olevalle nämä asiat on arkipäivää. Uskonnosta puhutaan aivan varmasti vanhainkodeissa, hoitokodeissa ja sairaaloissa. Uskonnon ja psykologian suhde on kaikkinensa kiehtova. Se on poikinut ainakin sellaisia tieteenaloja kuin uskontopsykologia ja kognitiivinen uskontotiede. Ne kun googlettaa, niin löytää jo paljon uutta luettava!
En ole nähnyt Emily Rosen riivaajaa. Riivaustapaukset kylläkin ovat yksi case, jossa nämä kysymykset tulevat ajankohtaiseksi. Siinäkin olisi tutkimussarkaa.
Koitapa jo käynnistää se oma blogi. Saat musta varmasti yhden lukijan