Pääkaupunkiseudun Mahdollisuus Muutoksen -mediatempaus on Suomessa ennennäkemätön. Arkensa Helsingissä viettävä ei voi olla törmäämättä bussin penkkien takaosissa, julkisten reunoilla ja mainospaikoilla komeileviin kampanjan mainoksiin. Mahdollisuus Muutokseen nostaa esille muutaman julkkiksen ja tavallisen suomalaisen elämäntarinoita napakoihin mainoksiin. Ideana on, että mainos herättää kiinnostuksen ja saa ihmisen tilaamaan ilmaisen kirjan, joka sisältää lisää elämäntarinoita. Kirjan tuo kotiin ilmaiseksi kampanjan kuriiri, joka sitten ohjaa kirjan vastaanottajan paikalliseen yhteistyöseurakuntaan. Varsin tehokas projekti, jonka tarkoitus on ohjata ihminen seurakuntaan ja henkilökohtaiseen kristinuskon Jeesuksen tuntemiseen.
Kotimaa24:n uutisen mukaan numerotkin näyttävät hyvältä. Kampanjan johdosta on herännyt 155 000 erilaista yhteydenottoa. Kampanjakirjoja on tilattu yli 7000 kappaletta, ja kampanjan nettisivuilla on vieraillut yli 100 000 kävijää. Mediahuomiotakin on tullut. Merkittävin lienee kampanjan isän Hannu Haukan sekä erään elämänkertomuksensa jakaneen vierailu Nelosen Maria! -ohjelmassa. Haukka pärjäsi allekirjoittaneen mielestä erittäin hyvin, ja Maria antoi yllättävän paljon tilaa haastateltaville kertoa näiden omista lähtökohdistaan. Ulkoisesti kampanja näyttää onnistuneelta.
Ratkaisukristillisyyden kaksi puolta
Lienee perusteltua sanoa, että mediakampanja ajaa ratkaisukristillisyydeksi kutsuttua suhtautumista uskonasioihin. Perusajatus on se, että ihmisen on tehtävä henkilökohtainen uskonratkaisu, jonka ajatellaan muuttavan ihmisen iankaikkisen pelastuksen asemaa. Ihminen siirtyy hetkessä pimeydestä valoon. Tämänkaltaisen kristillisyyden kannattajat puhuvat mielellään uskoontulosta. Juuri tämä painotus on herättänyt evankelis-luterilaisessa Suomessa kriittistä keskustelua. Kirkko&Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola muistutti pääkirjoituksessaan, että kristinuskon sisältä löytyy monenkirjavaa uskontulkintaa. Simolan mukaan tällaisen “herätyskristillisen julistuksen” ongelma piilee siinä, että ihmisille luvataan liikaa.
Tunnistan myös itse tämän ongelman. Olen kasvanut Simolan mainitsemissa herätyskristillisissä piireissä ja oppinut karsastamaan uskoontulolla ratsastamista. Erityisesti vapaissa suunnissa on totuttu kuulemaan tietynlaisen todistuskertomuksen kaavaan puristettuja elämäntarinoita, joiden käännekohta on uskoontulo. Ennen uskoontuloa elämä on ollut riekailena, mutta uskoontulon jälkeen kaikki on korjaantunut. Ihailemani kanadalainen radioisäntä Drew Marshall kutsuu tällaisia kertomuksia nimellä glory stories. Ne ovat varsin vieraita oikealle elämälle, jossa kasvaminen on pitkä prosessi ja ongelmat ovat uskoontulonkin jälkeen arkipäivää.
Ratkaisukristillisen kolikon kääntöpuoli onkin juuri se, että saatetaan luvata liikaa. Silloin mahdollisuus muutokseen muuttuu mahdollisuudeksi syytökseen siitä, että muutosta ei tapahdukaan. Kun alkoholisti ei vapaudukaan hetkessä kymmenien vuosien aikana syntyneestä riippuvuudesta, jonka taustalla on moniulotteiset mielenterveyden ongelmat ja fyysiset haasteet, saatetaan henkilöä epäsuorasti syyttää uskon tai rukouksen määrän puutteesta. Pyhityselämässä on jotain vikaa tai muuten vain eletään liian kaukana Jumalaa. Tämä on todellinen ratkaisukristillisyyden ongelma, johon mediakampanjan järjestäjien ja erityisesti mukana olevien seurakuntien tulee ottaa kantaa viimeistään siinä vaiheessa, kun etsijät koputtavat seurakuntien oville.
Kolikon toinen puoli onkin sitten silkkaa puhdasta kultaa. Ihmeellisiä elämänmuutoksia todella tapahtuu ja niitä kelpaakin esitellä pääkaupunkiseudun parhailla mainospaikoilla. Henkilökohtaiseen uskonratkaisuun tähtäävä kristillisyys ei ole millään muotoa pietismin tuotetta, kuten kirkkohistoriasta käsin usein todetaan. On totta, että vaikkapa Suomen kirkon herätysliikkeiden uskonratkaisun korostaminen on peräisin saksalaisesta pietismistä. Henkilökohtaista uskoa korostavat viitteet löytyvät kuitenkin jo Uudesta testamentista. Kristikunta on ollut alusta alkaen Simolaa lainaten “kirjava joukko”, ja onkin väärin ajatella, että ratkaisukristillisyys olisi jotenkin väärä tai huono uskontulkinta. Erityisesti nykypäivän yksilöllisyyttä korostavassa ajassa se on monelle ainoa toimiva juttu.
Ratkaisukristillisyys ja kyseinen mediakampanja rakentaa myös hienosti kertomusten voimalle, josta kirjotin blogissani aiemmin.
Minulla ei ole enää tyhjä olo
Yksi kampanjan kasvoista, räppäri Ruudolf, tiivistää uskoontulonsa merkityksen lauseeseen: “Minulla ei ole enää tyhjä olo.” Usko Jeesukseen on tuonut elämään sisältöä ja merkityksen. Uskoontulokokemuksiin (olipa kyse sitten uskosta Jeesukseen tai vaikkapa Buddhaan) näyttää liittyvän oleellisesti elämän merkityksen löytäminen. Kyseessä on sama universaali kysymys, jota ihmiset ovat luultavasti kaikkina aikoina, kaikissa paikoissa kysyneet: “Mikä on elämän tarkoitus?” Kristinuskon kannalta on merkittävää, että emme ole enää monopoliasemassa Euroopan uskontojen markkinoilla. Meillä ei ole enää keisaria, joka suosisi juuri meidän uskontoamme tai tarjoaisi oikean uskontulkinnan. Mahdollisuus Muutokseen -kampanja on yksi yritys nostaa Jeesuksen erityinen asema näillä markkinoilla esiin. Aika näyttää, miten onnistunut ja relevantti yritys se on.
