Osallistuin tänään erittäin mielenkiintoiseen ja harvinaiseen keskustelutilaisuuteen. Helsingin OPKO järjesti Helsingin yliopistolla keskustelutilaisuuden aiheesta “Johtaako tiede ateismiin?” Keskustelun toinen osapuoli Tapio Puolimatka on kasvatuksen teorian ja tradition professori Jyväskylän yliopistossa. Toinen keskustelijoista Kari Enqvist on teoreettisen fysiikan professori Helsingin yliopistolla. Molemmat ovat kirjoittaneet lukuisia kirjoja omista teeseistään.

Teoreettisen fysiikan professori Helsingin yliopistossa

Kari Enqvist

Etukäteen ilmoitettu otsikko todettiin heti keskustelun alussa huonoksi: Enqvistin mukaan vain kristitty fundamentalisti voisi kysyä niin naurettavan kysymyksen. Hänen lähtökohtansa olikin se, että tiede ei ole sen enempää teististä kuin ateististakaan. Hän kuvaili itseään uskonnottomaksi. Puolimatkan argumentit hän leimasi useaan otteeseen turhaksi filosofiseksi kielipeliksi, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen käytännössä tehtävän tieteen kanssa. Kari Enqvistin mukaan tiede on tiedon hankinnan työkalu, jonka tulokset eivät nouse mistään tietystä maailmankatsomuksesta eikä tiede siksi voikaan ottaa kantaa Jumalaan.

Puolimatkan mukaan jo se on uskonnollinen kannanotto. Hänen mukaansa ajatus siitä, ettei tieteentekemiseen ja sen tuloksiin vaikuttaisi tutkijan maailmankatsomus ei pidä paikkaansa. Nykyaikainen länsimaalainen luonnontiede on kehittynyt nimenomaan kristillisessä viitekehyksessä. Usko järjelliseen luojajumalaan on esimerkiksi antanut syyn olettaa, että maailmankaikkeudessa vallitsee järjestys, josta voidaan saada tieteellistä tietoa. Puolimatka argumentoi tieteen taustalla yleisesti vaikuttavia ateistisia oletuksia vastaan ja väitti, että ateismi itseasiassa vie pohjan pois tieteen järkevyydeltä.

Kasvatuksen teorian ja tradition professori Jyväskylän yliopistossa

Tapio Puolimatka

Suuret pisteet OPKO:lle hedelmällisen keskustelun järjestämisestä! Yleisökysymysten ja -kommenttien määrästä näkyi selvästi kuinka tarpeellista on jatkaa klassista “usko vs. tiede” keskustelua erilaisilla foorumeilla. Kehitysehdotuksena voisin ehdottaa, että jatkossa keskustelun vetäjä ei ottaisi yksipuolisesti kantaa keskusteluun.

Oma vaakani keskustelussa kallistui Puolimatkan puoleen. Se johtui jo pelkästään siitä, että hän säilytti keskustelunsa tiukan älyllisellä tasolla ja pysyi koko keskustelun ajan hyvin rauhallisena ja tasapainoisena. Enqvist turvautui liian usein halpamaiseen retoriikkaan ja löyhiin perusteluihin, vaikkakin myös hänellä oli hyviä näkökulmia.

Nouseepa tästä kaikesta mieleen mietelause, jonka Vittoria Vetran isällä oli tapana esittää toistuvasti epäilevälle tyttärelleen Dan Brownin romaanissa ‘Enkelit ja Demonit

“Tieteen ja uskonnon välillä ei ole ristiriitaa. Tiede vain on liian nuori ymmärtämään.”